Vähän huono sää oli, kun lähdimme kiertämään Riisitunturille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan matkaan piti lähteä jo eilen, mutta niskani oli niin kipeä, että teki oikein huonoa välillä. Enkä uskaltanut lähteä mihinkään, vaan tyydyin vahvoihin särkylääkkeisiin ja pieneen kävelylenkkiin lähimetsässä (ilman kameraa).
Mutta matkaan päästiin kuitenkin. Pysäköintipaikalla havaitsimme jo mahtavan sumun, joka esti varmasti upeat maisemat, joita yritin kuitenkin tallentaa jotenkin:
Ja tästä alkaa matka Riisitunturille:
Tapion pöytä:
"Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa leveyttä pituuden sijaan. Muinaiset suomalaiset uhrasivat erikoisen näköisen kuusen ääressä metsän kuningas Tapiolle odsan pyyntikauden ensimäisestä saaliista. Tapion puoleen käännyttiin etenkin ennen suurriistan metsästystä."
Korpikuusia:
Naavaa:
Usva tiivistyy pisaroiksi:
Usvaista maisemaa:
Riisitunturille tyypillistä rinnesuota:
...usvaa...
....ja usvaa....
...usvaaa....
....usvaa...
..ja usvaa...
...usvassa erottuu kuvauskaveri :)
Riisitunturin korkein kohta. Täältä on varmaan upeat maisemat. Niitä täytyy palata katsomaan vaikka ensikesänä, kun ei ole näin kosteaa...
Myös tunturin toisella rinteellä jatkuu usvaiset maisemat:
Ikkunalammella oleva maisemien ihailupenkki:
Näin usvalla Ikkunalampi näyttää aivan aavemaiselta:
Pitkospuita pitkin....
....Riisitunturin autiotuvalle....
... kuukkeleita ruokkimaan...
...kauniita olivat ruosteenvärisine pyrstöineen...
....ja kesyä: "Söivät ihan kädestä"
Kelottunut pitkähelmainen kuusi:
Kartta Riisitunturin kansallipuistosta:
Korkeuskäyrä:
Oman kullan kanssa oli mukava tehdä tämä lenkki. Olo oli niin onnellinen, että koivun ainoa lehtikin näytti sydämeltä :)
Ensi kesänä aivan varmasti uudestaan tänne ja pidempi lenkki silloin paremman ilman vallitessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommentistasi.