Omaehtoista valo-opiskelua

Nyt, kun on pitkä vapaa koulusta ja muukin perhe on kotosalla oli oiva tilaisuus harjoitella opistolla opittuja valo-juttuja. Ensimäinen kuva otettu vastavaloon, jolloin vain mallin ääriviivat piirtyvät.

Ja tässä jälkimmäisessä kuvassa tavoittelin sitä Rembrantin kolmiota.

Hyvää Joulua!

Studiokuvauksen opintaa

Harmaa tiistai joulukuun lopulla ja opetus tapahtui pimeässä juhlasalissa, jossa on ikkunat peitetty.... Salamat räpsyi niin, että olin varma, että migreeni ilmoittaa olemassaolostaan. No ei sentään, ainakaan vielä.

Salamoita aseteltiin ja säädettiin ja mitattiin ja taas siirrettiin, säädettiin ja mitattiin ja taas.... ja taas....

Aikaan sain muutaman kuvankin. Tässä passiluva Riinasta:

Eijasta ottamassani kuvassa tausta jäi tässä liian vaaleaksi ja värikin on hieman liian kellanoranssi:

Mutta tähän kuvaan se saatiin jo hieman tummemmaksi:

Jyrki oli aika totinen, vaikka yritin saada häntä hymyilemään...

...onnistui lopulta. Valojakin hieman muutettiin, jotta tausta ei jäisi niin tummaksi.

Löytyi kamerastani myös kuva minusta. Tavoitteena "jokeri"-kuva, jossa toinen puoli kasvoista pimeä ja toinen valaistu. Kuvan otti Eija:

Dorami tuhkauurnia

Sain opiston kautta oivan tilaisuuden päästä harjoittelemaan "oikeaa" valokuvausta. Vähän niinkuin työtoimeksiantoa. Tekstiiliateljee Dorami uusii kotisivujaan, toivottavasti käyttää siihen näitä kuviani. Uurnat ovat ekologisia, unikkeja ja käsin tehtyjä ja kirjailtuja.

Tässä tulokset: ensinnä on silkkipintaisia tuhkauurnia

Ja tässä on muutama pellavainen uurna:

Sekä pellavainen tuhkapussi.

Nämä villaiset uurnat tuntuivat hyvältä käteen, ajatellen tilannetta, jossa omaisen viimeiset maalliset jäännökset olisivat siinä, tuntu oli lämmin, pehmeä ja herkkä.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä sykähdyttävä lapsen tuhkille tarkoitettu uurna, siksi kooltaan muita pienempi.

Mielestäni onnistuin saamaan kuvista selkeitä ja arvokkaita, vai mitä mieltä olette?

Joulukuusen hakuretki

Olipas tavallien nuhruinen alkutalven päivä, kun olimme menossa hakemaan joulukuusta. Tänä jouluna olemme kotona pitkästäaikaa. Ei mennä ulkomaille tai kaukomaille, laskettelukeskukseen tai mihinkään muuallekaan, vaan pysytään kotona ja nautitaan vaikka noin kymmenen vuoden jälkeen oikeasta joulukuusesta.

Lunta leijali hiljalleen ja tähän kuvaan yritin vangita tuota höyhenen kevyttä taivaasta putoamassa.... näkyy, jos oikein haluaa ja tarkkaan katsoo ;)

Tästä käy ilmi miten harmaa ilma oli:

Talventörröttäjiäkin näkyi....

....jos jonkinmoisia.

Oja luikerteli pajukon läpi vuolaana ja vapaana jäästä, toistaiseksi.

Ja pajunkissatkin olivat jo kiivenneet puihin lämpimän syskyn johdosta.

Käävät olivat vallanneet kaatuneen puunrungon.

Kauniita sammaloituneita kiviä oli ihan pakko kuvata joen keskeltä.

Kääpä oli tänne joen yli kaatuneeseen puuhunkin pesiytynyt.

Sain, kuin sainkin napattua kuvan höyhenenkeveästä lumihiutaleesta...

Paluumatkalla tulviva oja oli ihan tyyni ja heijastukset näkyivät selvästi.

Rantasaunan ikkunasta kurkistelivat lokit kesää odotellen.

Rantasaunan ikkunalla kallunoiden sijasta kiva jäkäläasetelma.

Kyllä me se joulukuusikin löydettiin. Ensin tarvottuamme kuusen luota kuusen luokse.... aina oli joko liian harva tai lyhyt..... Tässä pari kaunista kandidaattia, jotka saavat kasvaa ja mahdollisesti koristaa joulua muutaman vuoden kuluttua.

Sunnuntain ulkoilun näkymiä

Sattuipa sunnuntaiksi kaunis ulkoilu sää. Pikku pakkanen oli tehnyt taikojaan veden pinnalle...

Kierrettyämme järven toiseen päähän kuvaamaan kauniita rakennuksia, tuli paikan isäntä kysymään haluammeko käydä päärakennuksessa sisällä kuvaamassa. Ja tottahan toki halusimme :) Tässä kaunis aitta:

Ja tässä päärakennus ulkoapäin:

Sisältä löytyikin kauniita valaisimia. Suomalaiseen kansallisromattiseen tyyliin oli pidetty talon sisätilatkin.

Talo on kaksi kerroksinen ja tässä ylkerran salin valaisin:

Näkymä yläkerrasta alakerran saliin:

Ja tässä yksityiskohtia yläkertaan johtavista portaista, kaunista käsityötä:

Pihapiirissä on kauniita kivipengerryksiä ja näitä samoja rakennelmia löytyy pitkin luontopolkua, joka kiertää tämän pikkuisen järven.

Ilma oli tosiaan mukava, pikku pakkanen, ettei kengät kastuneet rannassa ja tyyni ilma, joka tässä viimeisessäkin kuvassa käy ilmi. Yön jäljeltä oli myös pieni riitekerros järven pinnalla. Ja aurinko! Sitä tarvitaan näin vuoden pimeimpään aikaan. Ihanaa, että se välillä paistaa ja antaa elinvoimaa :)

Toisen taidetyöpajaviikon tehtävät

Nyt piti kuvata potretteja, joista kävisi ilmi jokin tunne. Tämä ensimmäinen on nauravaisesta ja (miltei) aina hyväntuulisesta kaverista, joka yritti olla vihainen:

Ja toinen ptretti on self-potret..... Hämmästys tai pelästys:

Yhtenä tehtävänä oli ottaa pitkän suljinajan kuva. Visioin itselleni kuvan koirastani istumassa ja kuvkulma olisi ylhäältä alaspäin ja koira heiluttaisi häntää.... näin muodostuisi viuhka koiran peräpäähän. Mutta, kun koira varmaan luulee, että vängitsen sen sielun tuolle mustalle laatikolle ei kuvasta tullut mitään. Kuvaustilanteessa koira heilutti häntää, mutta, kun suljin napsahti auki häntä pysähtyi..... ja, kun suljin napsahti toisen kerran mennäkseen kiinni.... alkoi hännän heilutus jälleen.... Ja tämä toistui monia kertoja. Lopulta luovutin ja laitoin banaanin palan lattialle ja otin kuvan haukkaavasta koirasta.

Jälleen tarinallisen kuvan tekeminen oli kaikkein vaikeinta. Tälläviikolla sain jotain aikaan. Kuvassa etualalla on verenssokerimittari. Tarina lienee "Ei makeaa mahan täydeltä."

Ja viimeisenä aiheena oli Väri. Tästä kuvaustilanteesta pidin eniten. Aloitin kuvan miettimisen, että mistä väristä pidän. Keltaisesta. Mitä keltaista olisi kotona nyt... jääkaapista löytyi sitruuna.... Yksinäinen sitruuna olisi hieman onneton, joten panin sen peilin päälle. Kuva jäi vielä hieman vajaaksi, joten pienen Photoshop kikkailun jälkeen päädyin tällaiseen:

Ensiviikolla mennään pimiöön kehittämään ja vedostamaan kuvia.